24.5.2014

Retki isoon cityyn

Eilen oli harvinaisen tapahtumarikas päivä elämässäni. Kävimme oikein isossa kaupungissa, Tampereella, koska isommalla tytöllä oli siellä pääsykokeet. Tytär hakee Hatanpään lukion musiikkilinjalle ykkösvaihtoehtona ja kakkosvaihtoehtona musiikkiteatterilinjalle. Molempiin oli näyttökoe eilen. Pääsykoekutsussa luki, että saat ottaa mukaan säestäjän, ja sillä tiimoin pikkutyttökin pääsi mukaan, sillä tytöillä on ohjelmistossaan mm. yksi todella hieno yhteissoittokappale. Kymmenen minuutin näyttöön tyttärellä oli siis valmistettu tuo yhteissoittokappale, oma soittokappale sekä laulubiisi, jonka itse säesti kitaralla. Raati oli suoralta kädeltä tuumannut, että syksyllä varmaan tavataan ja että voit jo ruveta katselemaan kämppää Tampereelta! Lupaavalta kuulostaa! Kuuntelin itsekin siinä pääsykoeluokan oven takana ja hienolta kuulosti. Siinä eräs koulun opiskelijakin istuskellessaan tuumasi minulle, että hyvin soittaa!  Teatteripuolen haun improvisaatioteatteritehtäväkin oli kuulemma mennyt hyvin, joten nyt on tosi hyvä tunne noiden tyttären jatko-opintojen suhteen.

Ennen pääsykoetta ehdimme olla piknikillä. Kaukaa pitää
aina lähteä hyvissä ajoin, jättää hätääntymisvara.

Siiri löytää aina eläinystäviä.

Olimme siellä Tampereen-retkellä koko perhe paitsi Sulo. Tarmokin pääsi taas tutustumaan uusiin maisemiin. Maalaishönttimme kävi oikein kahdessa koirapuistossa! Tarmo ei ennen eilistä ollut koskaan käynyt ensimmäisessäkään koirapuistossa. Eka puisto oli siellä (Venlan tulevan?) koulun takana jossain rannalla ja toinen Hämeenpuistossa (kai). Tulimme nimittäin ajoissa Tampereelle ja ehdimme pitää piknikkiä ennen pääsykoetta, ja sitten poislähtiessä tytöt halusivat käydä shoppailemassa, joten jouduimme vielä mieheni ja koiran kanssa pari tuntia keksimään tekemistä siksi aikaa. Huomasihan sen valitettavasti, että Tarmo ei ole hirveästi tottunut seukkailemaan muiden koirien kanssa ; nolotti, kun se räyhäsi siellä puistossa muille koirille, vaikka leikkikin samalla niiden kanssa. Kaikkien niiden muiden koirien omistajia Tarmo kyllä kävi liehittelemässä, rapsutteluthan aina kelpaavat!

Tähän kouluun tyttäreni hakee. Pääsykoereissulla
koko suku! Vain kalakukko puuttui ;)

Huomaa tosiaan, miten tylsää elämäni on, kun yksi Tampereen-retki oikein säväyttää.  Mutta se oli todella  kiva päivä ja jännittävä päivä!

Täällä vietimme aikaa sillä välin, kun tytöt olivat kaupungilla. Jokin
jumppajoukkue treenasi ja kaikki olivat kaukaa ihan Siirin näköisiä :D

22.5.2014

Harmaata mieltä ja iloista juhlintaa

Huhuu! Olen elossa, vaikka blogia en ole päivittänyt enkä muiden blogeja lukenut pitkään aikaan. Elämässä on ollut viime aikoina niin kova homma nimenomaan tuossa pelkässä elossa pysymisessä, että koneella olen lähinnä vain hoitanut pakollisia asioita. Jouduin aloittamaan mielialalääkkeenkin terapeutin lievän painostuksen jälkeen. Syystä, että kaikki asiat tuntuivat vuorenkorkuisilta ongelmilta, joista ei kerta kaikkiaan pääse yli. Itketti vain jatkuvasti ja koko ajan. Nyt on hieman helpompi olla, mutta minun mielestäni tämä olotila on jotenkin kovin tasainen, epätavallisen tasainen minulle. Höh. Ainane marmatus piällä, mikkää ei oo hyvä.

Meillä näyttää nyt siltä, että täytyy ruveta tekemään päätöksiä asuinpaikan suhteen. Tässä talossa emme pysty asumaan enää kovin pitkään, jos emme jotenkin ihmeen kaupalla työllisty molemmat tai ainakin toinen. Täytyy kohta pistää tönö myyntiin. Ja minä rakastan tätä kotia! Mielessäni heittäydyn lattialle mahalleni ja itken ja huudan ja potkin. En tahdo tästä kodista pois! Vaan ei ole vaihtoehtoja, lottovoittokaan tuskin on realistinen tavoite.

Terassillamme on ihana syödä aamupalaa ja muutkin ateriat saati päiväkahvit.
Itkettää ajatus tästäkin luopumisesta.

Kävi sillä tavalla, että mieheni vanhempien koti jäi tyhjilleen, kun anoppi muutti palveluasuntoon kaupunkiin ja appi joutui sairaalaan, ilmeisestikin pidemmäksi aikaa. Koko suku haluaisi, että me ostaisimme mummun ja papan talon ja muuttaisimme sinne Viitasaarelle Kumpumäkeen. Sinne, missä se Heinä-Suvanto ja Tammi-Suvanto ovat. Sillä tavalla appivanhempieni ei tarvitsisi myydä taloaan vieraalle. Siinä lähellä asuvat myös melkein kaikki mieheni sisarukset, joten sosiaalinen verkostokin olisi valmiina. Täällähän minulla ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää, vaikka olen asunut Uuraisilla melkein 16 vuotta. Nyt näyttää jopa siltäkin, että miehelleni olisi ehkä järjestymässä työpaikka siitä n. kymmenen kilometrin päästä Keiteleeltä. Jos työpaikka hänelle tärppää, alamme varmaan tuumasta toimeen muuton puuhaamisen suhteen. Muuten siinä ei niin miettimistä olisikaan, mutta kun tuo pienempi tyttö ei halua lähteä. Isommalle tyttärelle asia on kai se ja sama, koska hän on itsekin muuttamassa maailmalle opintojen takia. Huomenna hänellä muuten ovatkin pääsykokeet Tampereella, jännää.

Meillä oli jo eilen kevätjuhlapäivä, kun Venla sai musiikkikoulun päättötodistuksen, kiitettävin arvosanoin tietysti J. Äitinikin oli juhlaa katsomassa, ja illalla kotona söimme voileipäkakkua ja muuta pientä herkkua. Päättäjäislahjaksi tytär sai harmonikkarepun, joten pystyy sitten ensi talvenakin itse roudailemaan soitintaan, kun ei ole meitä kuskareita enää maisemissa. Venlukaisen asiat menevät nyt muutenkin hyvin, kun hän sai kesätyötä koko kesäkuuksi ja sitten vielä soitonopettaja pyysi Venlaa töihin musiikkileirille! On se hienoa, että joku sentään perheestä työllistyy ;D  

Venlan viimeiset kevätjuhlasoitot  Ala-Keiteleen
musiikkiopiston opiskelijana.

Tytär päättötodistus kätösessään ja ylpeä äiti.


Ihanaa, että olette kaikki immeiset tallessa täällä blogien maailmassa. Alan nyt katsella, mitä teille mahtaa kuulua pitkästä aikaa.